Isäni oli juoppo ja narsisti. En salaa sitä, jos perheestä kysytään, vastaan kyllä suoraan. Oli onni perheellemme, että vanhempamme erosivat kun olin vielä nuori, vaikka vielä senkin jälkeen saimme kestää isän häiriköintiä kännipäissään.

En oppinut pitämään isää turvallisena ja luotettavana, niinkuin normaalin isän kuuluisi olla, hän oli päinvastoin pelottava ja häilyväinen. Koskaan ei voinut tietää, millä tuulella hän oli, mutta jo hyvin pienestä lähtien osasin odottaa sitä vihaista mielialaa häneltä. Ja (lähes) jatkuva stressi voi tehdä lapsen aivojen kehitykselle pahojaan. En tarkoita nyt mitään mielisairautta.